Kymmenen kuukautta...melkein..

AIKA..

Tuntuu lentävän siivillä, vasta syntyi minun pieni, mustatukkainen peikkotyttöni, jonka kuvan sain käteeni päästyäni heräämöstä kiireellisen section päätteeksi. Yön katselin kuvaa ja odotin, odotin ja odotin että olisi aamu, kello 10, jotta pääsisin näkemään tuon maailman suloisimman ja ihanimman ilmestyksen, ihmeen mitä maa voi päällään kantaa...

Ja sitten siinä sinä olit, aamulla. Uutena aamuna. Minusta oli tullut äiti. Sinun äitisi. Täydellisen ihmeen äiti.

Olit niin pieni, pienin mitä olla ja voi. Pienin koko suvussamme mies muistiin. Ihana.

Ja tässä olet tänään, nyt. Niin iso ja reipas tyttö. Isin tyttö "Iti" ja "Äiti" sanot aamulla kun kömmit sängystä ylös, molemmissa käsissäsi tutit ja suussa vielä yksi. Kupsahdat sängystäsi meidän sänkyymme aivan naamalleen ja hihität... :) Olet ihana.

Yhtä iloinen tyttö kuin kirahvikin. Nam.