Olen talvi ihminen, henkeen ja vereen. Kesä on minulle vain pakollinen paha ja kuumuus. Mutta jotenkin eilen, kun mittari näytti auringossa + 23 astetta tuntuikin kivalle että kesä tulee. Pepille ei tarvinnut laittaa päälle kuin tunika ja sukkahousut. Ulos lähteminen tuntui kivalta! Eikä pelkältä uhma-huudolta ja kiukuttelulta. Minulta ei palanut pinna :)
Pyysin eilis-aamuna oman mummuni, Pepin isomummun meille ulkoilemaan lasten kanssa. Kun meillä on mennyt kaksi viikkoa sellaisessa sumussa, etten olisi uskonutkaan. Kesäteatteri-harjoitukset vie voimani ja yritän nekin vähät mitä jäljelle jää ohjata lapsiin.
Meillä oli kahden viikon pyykit pesemättä, lastenlelut keräämättä monelta päivältä ja jokainen paikka vain pursusi tavaraa, kun ne oli vain jätetty lojumaan, eikä viety paikalleen. Joten mummu tuli lasten kanssa ulkoilemaan 9-11 ja minä sain siivottua kaikki nämä "törky-kasat" pois. Ihanaa.
Peppi tuli ulkoa sisälle ja huomasi siivotun huoneensa ja Muumit matkalaukussa. "Minne matkalle Muumit on lähdössä? Eihän ne ota Haisulia mukaan?" Sanoin etteivät muumit olleet mihinkään lähdössä, ainakaan tänään. "Mutta minä en uskalla mennä huoneeseeni, kun tuo Haisuli on tuossa!" :)
Meidän pienen pienellä takapihalla kasvaa pieni koivu. Syksyllä haravoidessa tuntui että miten noin pienestä puusta voi tulla niin paljon lehtiä. Mutta nyt kun puu vasta kasvattaa lehtiään, kuin pieniä enkelinsiipiä, niin se näyttää niin kesäiseltä ja ihanalta.
Kaksi otosta, joiden välissä on kulunut vain 12 tuntia. Ylemmässä vain pienen pienet silmut ja alemmassa jo melkein lehdet :)
Ja meidän pieni ilo-pillerikin päätti herätä kesken äitin koivu-kuvailun ulkoa ja näin hän minulle hymysteli.
